Tämä kotimainen lanttu ei nyt kerta kaikkiaan suostu leikkaamaan. Mistä oikein on kyse? Aivan kuin yksinkertaisimmatkin luetun asian ymmärtämisen avaimet olisivat kadonneet. Villasukan kantapää nyt ei vain leikkaa. Ohjeesta huolimatta. Ohjeesta, jonka ennen olen kyllä ymmärtänyt. Kahdesti olen jo tekeleen purkanut ja kolmas kerta odottaa. Nyt pidän luovaa taukoa, josko se lanttu alkais leikkaamaan.

Toinen, mikä ei oikein leikkaa, niinkin yksinkertainen asia, kuin ommeltavana olevan hameen laskokset. Voi elämän kevät, että voi olla vaikeaa. Kaavoihin on selkeästi piirretty miten ne tehdään ja mielestäni osaisin ne tehdä ilman kaavojakin. Mutta ei. Kun ei niin ei.

Vastapainoksi kävin eilen koulussa ja osa tunneista meni laskiessa. Loput jäivät sitten läksyksi ensi viikoksi. Tein sen, mistä lapsille paasaan eli istuin heti koulun jälkeen pöydän ääreen laskemaan laskut loppuun. Mielestäni vielä ymmärsin mitä laskin. Siis täh? Häh? Minä ja laskin. Kaavoja, joihin piti ensin laskea oikeat luvut. Lanttu leikkasi. Luultavasti.

Kadoksissa olleet ompelukset löytyivät eilen. Kaikkialle sitä tuleekin tavaroita tungettua. Eikä siinä vielä kaikki. Lasten kanssa laitettiin iso vaatetilaus menemään jokin aika sitten ja ensimmäinen satsi saatiin eilen. Raskin tilata itellekin pari vaatekappaletta. Yksi niistä oli hame, jonka kokoa mietin pitkään. Isompi vai pienempi. Kyseisen ketjun vaatteet ovat yleensä aika pientä (kapeaa) sorttia, joten pitkään olin isomman kannalla. Sitten päätin ottaa riskin ja kuitenkin tilata sen pienemmän. Olen jonkun verran pienentynyt itsekin kortisonin laskun myötä. Vähän kuin huomaamatta. Kerrankin tein oikean ratkaisun. Pienempi oli oikean kokoinen. Tätä rataa jos mennään, sekin on pian sitten iso. Minut tuntevat ihmiset voivat nyt pyöritellä päätään ja ihmetellä, että hame? En ole ollenkaan hametyyppiä. Ainakaan ollut. Lisäyllärinä on työn alla ollut villakangastakki. Se on ollut kesken 6 vuotta, osin siitä syystä, että en ole kuvitellut sen enää mahtuvan mulle. Kokeiltuani sitä totesin sen istuvan kuin valettu. Ei muuta kuin vuori kiinni ja takki on valmis käytettäväksi. Vielä kengät, niin pärjään syksyn paremmin kuin hyvin. Nämä on niitä mukavia positiivisia yllätyksiä J