On tullut luvattoman pitkiä taukoja kirjoitusten välillä. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö meillä olisi aina päällä jotain äksöniä tai draamaa. Tämä entisestään pienentynyt keijukainen on vain ollut niin kertakaikkisen väsynyt ja kyllästynyt ja tympääntynyt ja.... ymmärrätte varmaan, mitä tarkoitan. Stressi on yhä lähes jokapäiväinen seuralainen ja valitettavasti tuo seuraukset mukanaan. Kortisonin jouduin sitten hilaamaan takaisin maagiseen 10 mg:n annokseen :-( Taas aloitetaan siitä kohtaa alusta annostuksen vähentäminen, kunhan tämä lievä aaltoilu ensin rauhoittuu. Aikaisempiin kokemuksiin verrattuna tämä tosiaan on pientä. Satunnaista kuumeilua ja lihaskipuja. Kramppeja ja voimattomuutta. Aneemista väsymystä.

Byrokratian viidakko yritti hukuttaa minut alleen. Melkein onnistui. Vastavuoroisesti yritin puolestani hukuttaa byrokraatit papereihin. Yksi yllättävän tehokas keino nopean päätöksen saamiseen oli tulostaa pyydettyjä liitteitä vanhojen opiskelupapereiden toiselle puolelle. Toinen, millä itseäni huvitan, on keksiä erilaisia vastauksia kysymykseen, kauanko lääkitystäni aiotaan jatkaa. Toistaiseksi vastauksiani on ollut ikuisesti, hautaan asti, niin kauan kuin henki pihisee jne. Halvat on  huvit. Toivottavasti pelastin jonkun huumorintajuisen paperinpyörittäjän päivän.

Nokka kohti tulevaa siis mennään. Tällä hetkellä syvässä hangessa kahlaten. Olen jo kurkkua myöten täynnä tätä talvea. Joka paikka on täynnä lunta ja lisää vain tulee. Ei se enää mahdu mihinkään, eikä minun voimilla tehdä kovin korkeita lumikasoja. Minun puolesta intiaanikesä voisi alkaa heti huomenna. Kuviteltua viherpeukaloani syyhyttää armottomasti. Pihasuunnitelmat päässäni meni uusiksi ja mikä huolestuttavinta, mukaan ilmestyi kasvimaa. Varmaan iän mukanaan tuomia juttuja. Minä kun en yhtään ole kasvimaa-ihminen.

Asia, mikä myös on jälleen alkanut suunnattomasti ärsyttämään on jokapuolella pursuava paperi- ja tavaramäärä. Taas on tullu kevätraivauksen aika, mikä tarkoittaa, että kaikki ylimääräiset rojut pois nurkista. Näin ainakin suunnittelen ja samalla tiedän sen operaation saavan aikaan uuden kaaoksen. Raivaus kun aloitetaan sillä, että levitetään kaikki keskeneräiset tilkkutyöt olohuoneen lattialle ja päätetään tehdä ne yksi kerrallaan loppuun asti. Tarpeeksi pitkään, kun niitä tilkkuja väistelee ja keräilee milloin mistäkin, ne päätyvät isoon laatikkoon odottamaan uutta inspiraatiota. Tilkkutyöt kun on levitetty, voi alkaa raivaamaan eteisen hyllyjä, työhuoneen lattiaa, tietokonepöytää... Eli tekemään kaikkea korvaavaa.

Opinnäytetyö etenee ihan mukavasti. Hieman on havaittavissa motivaatio-ongelmia, mutta siitä huolimatta työ alkaa olla loppusuoralla. Viikon päästä on yksi rästikurssi suoritettu loppuun ja seuraavalla viikolla alkaa toinen. Tämän vuoden eka tentti meni pahasti penkin alle, ja se tietää uutta uusintaa. Koululla on outoa käydä, kun tuttuja kasvoja ei juurikaan näe. Tavoitteeni on, että opinnot saisin suurin piirtein valmiiksi tämän kevään aikana ja syksyllä sitten suorittaisin harjoittelun ja sitten vain paperit ulos.

Siirrytäänpä hetkeksi pyhään peltilehmään. Kaikista muistutuksista huolimatta katsastin auton tänäkin vuonna myöhässä. Luulin olevani ajoissa (viimeinen päivä), mutta ystävällinen katsastusmies totesi, että se viimeinen katsastuspäivä oli ollut edellisenä päivänä. No, kolmas kerta toden sanoo ja jospa ensi vuonna olisin sitten ihan oikeesti ajoissa. Eikä se autokaan ihan kerralla läpi menny, toisella kuitenkin. Vielä olis yks pikku? korjaushomma edessä ja sitten voin siirtää mokoman lehmän sivuun ajatuksistani.

Esikoisella lienee kauan ja hartaasti odotettu kasvupyrähdys edessä. Koko ajan on kuulemma nälkä, vaikka juuri olisi syönyt vatsan täyteen. Pitää vissiin alkaa tekemään ruokaa siihen malliin, että ruokapöydässä on mukana yksi hevonen. Kuopuksella on myös jonkinsortin venymisvaihe menossa. Ei puutu kuin, että kolmaskin alkaa kiskomaan ruokaa kaksin käsin niin avot. Tämä on muuten ensimmäinen talvi, kun meillä alkaa pakastin olla tyhjä marjoista ja kaikesta muustakin ja nyt on vasta helmikuu. Ensi syksynä pitää varmaan laittaa tuplamäärä kaikkea pakkaseen.