Inhoan näitä oivalluksen hetkiä. Ilmaan heitetyt ajatukset minun olevan eksää ja nykyistä yhdessä pitävä voima (yhteinen vihollinen) loksautti yhden palasen kohdalleen asiassa, jota olen paljon pohtinut. Kuopuksen sydämiä. Lähes joka päivä, kun haen kuopuksen päivähoidosta, saan mukaani rakkaudella piirrettyjä sydämiä. Se on tosi suloista ja hellyttävää, mutta olen miettinyt myös syytä tähän. Kuuleeko poika isänsä luona minusta puhuttavan pahaa ja onko tämä sydämien piirtäminen hänen keinonsa selvitä puheista? Onko se samalla myös viesti minulle, että hän rakastaa minua kuulemistaan puheista huolimatta? Voin kuvitella, kuinka herkästi lapsi pahoittaa mielensä, mikäli asia on näin. Toivottavasti olen väärässä. Toivottavasti lapset eivät joudu kuulemaan pahoja puheita minusta.