Joulu tuli ja meni. Jotenkin niin nopeasti, etten oikein ehtinyt koko tohinaan kunnolla mukaan. Näinhän se kyllä pääsee yllättämään joka vuosi. Ensimmäistä kertaa vietin joulun ilman omien lasteni seuraa. Se oli outoa ja kieltämättä surullistakin. Onneksi pieni kummipoikani piti hyvää huolta siitä, että lapsen ääntä oli kuitenkin koko ajan ympärillä. Siinä on sellainen papupata, että jää vanha Väinämöinenkin toiseksi :-)

Rinkkareissut ovat vähäksi aikaa ohi meikäläisen osalta. Selkä sanoi sopimuksen irti painavan lastin alla. Nyt olemme pikkuhiljaa neuvotelleet uutta sopimusta eikä selkä enää vihoittele niin pahasti. Joulunajan junamatkoihin sisältyi draamaakin saippuasarjojen tyyliin. En sitten tiedä oliko kyseessä ihan oikea kahden ihmisen välinen riita vai etukäteen suunniteltu juttu. Mutta kieltämättä oli mielenkiintoista seurattavaa ja nuoren tytön sanoissa pojalle oli pointtia: ”Kokeile miten sanat anteeksi ja kiitos vaikuttaa!” Jälleen jäin miettimään asiaa, joka on tullut viime aikoina vastaan monella eri tavalla, eli käytöstavat. Yksinkertainen, mutta niin paljon elämää helpottava asia ja pienillä jutuilla saa hyvän mielen aikaiseksi itselle ja muille. Samaan hengenvetoon voidaan mainita toinen kommentti samaiselta neidiltä. ”Ihmiset kun tulee aikuisiksi, niin yleensä ottavat vastuun teoistaan.” Ja sanoistaan lisäisin minä vielä tuohon. Allekirjoitan kyllä kommentin täysin. Valitettavasti vain löytyy yllättävän paljon aikuisia, jotka eivät ota vastuuta sen enempää sanoistaan kuin teoistaankaan. Kokemuksen syvällä rintaäänellä…

Vuosi vaihtui rauhallisissa, mutta sitäkin äänekkäimmissä merkeissä. Aku porukoineen oli kylässä ja kohta voimme pistää oman bändin pystyyn. Pikku rumpalit saivat haaveensa toteutettua ja rumpusooloja on vedetty koskettimien kanssa ja ilman. Naapureita kieltämättä käy vähän sääliksi, mutta alamme suunnittelemaan äänenvaimennussysteemejä seuraavaksi. Yritämme myös toteuttaa suunnitelmat J

Onkohan mulla joku henkinen kynnys kortisonin tiputtamiseen? Jälleen suunnittelen annoksen tiputtamista ja heti iski lihaskivut käsivarsiin ja hartioihin. Kokeilen nyt kuitenkin, jos se onnistuisi. Ehkä se vaatii vain rohkeutta. Tämä on toinen kerta koko sairashistoriani aikana kun tiputan annoksen alle 10 mg:n.
 

Mielenkiintoista, että sitä kiinnittää huomion itselle ajankohtaisiin asioihin. Tämäkin on osa mainoksesta...