Katkaistaanpa hiljaiselo blogirintamalla.

Aikaa on kulunut viime postauksesta. Se ei tarkoita, että elämä olisi ollut tapahtumaköyhää ja rauhallista. Jonkinlainen väsähtäminen kirjoittamiseen iski. Olen kyllä kirjannut ajatuksiani siitä huolimatta, mutta milloin millekin paperinpalalle, jonka olen käsiini saanut juuri sillä hetkellä. Kesän aikana ovat omat ajatukseni jollain lailla rauhoittuneet ja olen päässyt sinuiksi itseni ja ympäröivän maailman kanssa. Ainakin omasta mielestäni. Blogi on ollut minulle iso apu monenlaisten tunteiden purkamiseen ja aion jatkaa edelleen kirjoittamista, mutta aiheet voivat muuttua toisenlaisiksi. Aika näyttää. Etukäteen ei voi tietää, kun ei satu edelleenkään olemaan sitä kristallipalloa kertomassa, mitä kulman takana odottaa.

Pientä päivitystä kuitenkin asioihin. Exän kanssa on ollut suht rauhallista. Kun ei olla yhteyksissä, ei ole kiistojakaan. Jälleen pyörii mielessä toive, että jospa nyt sillä rintamalla olisi oikeasti rauha maassa. Toisaalta myönnän silti olevani hiukan varpaisillaan, jos tämä onkin vain tyyntä myrskyn edellä. Mutta se toivo iskee aina. Joko nyt minua voi kohdella, kuten muitakin ihmisiä? Paljon olen oppinut itsestäni koko prosessin aikana ja se oppiminen ei lopu koskaan. Jonkinlaisen mielenrauhan olen myös saanut. Parhaani olen tehnyt, enkä enempään pysty.

Opinnot ovat loppusuoralla. Opinnäytetyö on tehty, hyväksytty ja arvosteltu. Loppujen lopuksi se onnistui paremmin kuin hyvin ja siitä olen tosi tyytyväinen. Työn valmistuttua iski väsymys ja motivaatio katosi, mutta onneksi edessä oli kesä ja loma. Kesä oli kivaa aikaa. Vaikka sää ei kovin useasti ollutkaan paras mahdollinen, lomasta otettiin kaikki irti ja koko ajasta jäi päällimmäiseksi tunne, että se oli hyvä.

Lihastauti on pysynyt suurin piirtein kurissa. Loppukesästä iski niveltulehdus, joka aiheutti sitten omat ongelmansa ja tosi aneemista meininkiä. Nyt tilanne on rauhoittunut ja hallinnassa niin hyvin kuin nyt voi olla.

Syksy toi mukanaan paljon uutta meidän perheessä. Uusia kouluja ja harrastuksia. Vieläkin opetellaan ja totutellaan uusiin systeemeihin. Organisointikykyä tarvitaan entistä enemmän ja siinä onkin sitten haastetta. Jonain päivänä kun vielä oppisin organisoimaan itseni lukujärjestykseen mukaan. Lapset ja lasten menot menevät kuitenkin edelle ja huomaan kalenterini täyttyvän siitä, missä kukakin on milloinkin. Tai ainakin missä pitäisi olla :-)