Aika on kummallinen käsite. Se tuppaa lyhenemään, mitä vanhemmaksi tulee. Tai ainakin menemään nopeammin. Enkä pidä itseäni vielä kovin vanhana, huolimatta siitä, mitä numerot sanoo. Mutta miten mulla voi olla jo niin isoja lapsia, että nuorinkin aloittaa koulutiensä ensi syksynä?

Tekemistä on riittänyt viime aikoina, joten blogin päivityskin on hyvistä aikeista huolimatta jäänyt.

Koulujen loppumisen lähestyminen tuo omat kiemuransa kuvioihin, puhumattakaan kuopuksen tulevasta aloittamisesta. Itselläni alkaa tiukka tenttijakso ja niihin pitää ihan oikeasti lukea ja mielellään vielä muistaa lukemansa. Rästejä on yritettävä parhaan mukaan saada pois roikkumasta. Opinnäytetyön aloitus on näköpiirissä. Se kyllä tuntuu uskomattomalta, mutta uskottava se on. Tavoitteenahan on, että jopa minäkin valmistun joku päivä.

Auto on tuonut omat ongelmansa. Tiesihän sen. Vanha on vanha ja osat ovat kuluvaa tavaraa. Jatkossa ulkoistan renkaiden vaihdon. Minun voimilla ei pultteja enää kiristellä, ainakaan tarpeeksi tiukalle. Starttimoottori vaihdettiin uuteen. Kyllästyin jäämään milloin minnekin sen kieltäydyttyä toimimasta. Huvittavinta oli jäädä postin pihalle, jossa odottelin reilut puoli tuntia ja yritin autoa käyntiin. Lopulta oli tilattava taksi, jotta ehtisin lääkäriin jalkakontrolliin. Taksin kurvatessa pihaan, kokeilin vielä kerran ja auto hyrähti heti kiltisti käyntiin... Enää remmin vaihto ja sitten voin unohtaa huolto- ja korjauspuolen vähäksi aikaa. Toivottavasti.

Lihastauti on pysynyt kurissa kortisonin vähennyksestä huolimatta. Toiveet alkaa nousta korkealle. Joko nyt pääsisin koko myrkystä eroon? Määrä on pienentynyt sen verran paljon, että samalla on kadonnut kuukasvot ja ylimääräisiä kiloja peräti 20 kappaletta. Vaatteet alkaa roikkua päällä. Pitänee hankkia pienempiä. Jalan murtumakohta katottiin ja mitään muutosta ei ollut havaittavissa. Tosin epäilin lääkärin kokemusta, kun ei oikein havainnut koko murtumakohtaa, joka edelliselle oli ihan itsestään selvä. Seuraava kontrolli kesällä ja sitä ennen ahkeraa pohjelihasten venyttelyä. Ovat myosiitin aikana menneet aika jäykiksi ja se aiheuttaa painopisteen muutoksia jalassa, mikä rasittaa vääriä luita ja seurauksena on murtumia. Kepit saan jättää rauhaan, ainakin suurimmaksi osaksi. Jätin mainitsematta, että ne on lojunu nurkassa jo pari viikkoa... :-)

Herra x kiukuttelee kuin pikkulapsi. Siinäpä kiukkuilee ihan rauhassa. Minua ei liikuta, enkä puutu ellei ole pakko. Huvittavaa vain seurata, mihin kysymykseen voi vastata itse ja mihin pitää ensin keskustella ja yhdessä sorvata hieno vastaus. En enää ihmettele yhtään, että ihmisellä on ajankäyttö ongelmia, kun yksinkertainen kyllä / ei kysymys vaatii useamman tunnin työskentelyn, jotta siihen voi vastata erittäin kaunopuheisesti ja pitkästi.

Piha odottaa haravoimista ja siivoamista. Lapset tosin kerkesivät jo levittämään kaiken mahdollisen pitkin ja poikin. Trampoliinin ympärille on jo alkanut kertyä ylimääräisiä vaatekappaleita, joille saa alkaa etsimään omistajia. Joka kesäistä touhua. Sormet syyhyää kukkapenkin kimppuun, mutta ensin pitää hankkia multaa ja ilmat voisi lämmetä pikkuisen enemmän. Nyt on kädet sinisenä jo pienen ulkona olon jälkeen. Ei-sanaa pitää myös harjoitella valmiiksi. Meille EI  tule uima-allasta pihalle tänäkään kesänä. En edelleenkään halua ottaa riskiä, että joku löytyy sieltä sitten kellumasta. Letku ja nurmikon kastelija saavat riittää. Nurmikon kastelija trampan alla on muuten hellepäivinä kova sana ;-D