RIITTÄÄ JO !!!

Juuri kun luulit, että asiat alkavat pikkuhiljaa selkiintyä ja järjestyä ja uskaltaudut antamaan itsellesi pikkiriikkisen luvan huokaista, luvan nauttia auringonsäteestä, luvan ajatella tulevaisuutta tätä päivää pidemmälle ja hetken nauttia positiivisesta ja hyvästä olosta, mitä tapahtuu? Selkään isketään puukko. En tosiaan uskonut sinne enää mahtuvan yhtään uutta, mutta kuten ennenkin, tilaa löytyi vielä yhdelle. Käsittämättömän uskomatonta! Minun mielikuvitukseni yllätysten suhteen loppui jo erotaistelun alkutaipaleella. Nyt olin mielestäni osannut jo varautua kaikkeen mitä eteen voi tulla. Luulin väärin. En enää tiedä, millä konstilla saisin X:n lopettamaan lasten aseena käyttämisen tässä välissä? Hakemalla yksinhuoltajuutta, jota on varmasti lähes mahdoton saada. Juristin mukanaolokaan ei näköjään auttanut tai edes hidastanut. Alkaa olla jo ihan oikeesti epätoivoinen olo, kun en kykene estämään lasten manipulointia millään tavalla. Lasten edusta X ei ole enää aikoihin puhunut mitään.

Mitä pitemmälle aika kuluu, sitä paremmin huomaan, kuinka kylmän laskelmoitua ja harkittua kaikki on ollut. Kuumeisesti mietin, miten saisin asiat käännettyä parhain päin. X ei tule niissä vastaan, päinvastoin, jo sovitutkin asiat menevät taisteluksi. Edelleenkään en ole ajatustenlukija, mitä minulta ilmeisesti odotetaan. Edelleenkään mistään asiasta ei kestä kysyä. Tai kysyä saa, mutta vastausta ei tule, ainakaan rehellistä. Aivan kuin tämä olisi X:lle jotain peliä, jonka rohkeampi tai kierompi voittaa. Ei tässä ole voittajia! Vain häviäjiä!

Aivokapasiteettini on pyörinyt ylikierroksilla jo pitkään. Positiivistenkin asioiden käsittely vaatii useamman päivän. Kaikkea ei kertakaikkiaan pysty upottamaan tajuntaan kerralla. Mutta se antoi energiaa lisää ja viikonloppuna siivosin yläkertaa (ja sen huomaa...), putsasin takan ja nautiskelin kirkkaan lasin läpi näkyvästä takkatulesta. Varsinkin kun ulkona oli kylmää ja tuulista.

Neljä päivää kestänyt kuumeeni on toivottavasti nyt historiaa. Esikoinen on oksennustaudissa. Yksi kalakin alkoi uimaan selkää.